Loppuhuipennus Balilla

Viimeiset, inasen reilut kaksi viikkoa käynnistyivät Nusa Penidalla. Pakkasimme aamulla Jonnen kanssa Dragonfly hotellista tavaramme ja siirryimme Ring Sameton Resorttiin, samalle saarelle. Joimme aamukahvit ja odottelimme… odottelimme vielä hetken aikaa, kunnes auto saapui ja ystävämme Lapista saapuivat. Sieltä tuli Niko, Jouni, Tuulianni, Teemu, Anniina, Tuukka, Topias ja Arto. Tällä jengille saimme viettää reppureissumme loppuajan. Aivan ihanaa!

Ensimmäiset 4 yötä vietimme Penidalla ja Lembonganilla. En aio niitä sen kummemmin avata, sillä aktiviteetit oli melko samoja, kuin mitä olimme Jonnen kanssa jo aiemmin kierrelleet ja niistä olen jo edelliseen päivitykseen kirjoitellut.

Kävimme porukalla snorklaamassa, mikä oli huippukivaa. Näimme valtavia rauskuja, värikkäitä pikkukaloja, upeita koralleja, tonnikaloja ja mielenkiintoisen vedenalaisen buddha- patsaan.

Mopoilimme ja katsastimme hienoja paikkoja, se oli hauskaa isolla jengillä!

Lembonganilta hyppäsimme laivaan ja ajelehdimme kohti paljon puhuttuja ja kuultuja Gilien saaria. Ensimmäisenä menimme Gili Airille. Aivan ihana pieni saari, jonka pääsee fillarilla tunnissa ympäri. Mitään muita kulkuneuvoja ei ole, kuin pyörät ja hevoset.

Valitsimme hotelliksi ihanan Villa Karang Hotel and Spa. Aivan meren rannalla oleva majoituspaikka loistavalla henkilökunnalla varustettuna. Kyllä kelpasi.

Hotellin vieressä oli ihana paikallinen ravintola, josta kaikki löysivät itselleen jotakin mieluista syötävää.

Ja mikä upea auringonlasku. Niitä oli vaan niin ihana katsella iltaisin, samalla jostakin paikallisesta drinksusta nauttien.

Tämäkin ilta päättyi hotellilla allasbileisiin, henkilökunta tietenkin mukaan houkuteltuina.

Seuraavana päivänä vuokrasimme pyörät ja lähdimme polkemaan saarta ympäri. Välillä syömään pysähdellen ja välillä rannalla uiden ja snorkaillen. Pyöräily oli tosi kivaa, mutta välillä hiekkaa oli niin paljon, että polkeminen oli erittäin vaikeaa. Hiki päässä pyöriä taluteltiin ja välissä uitiin ja viilennyttiin.

Iltapäivästä lähdin Jonnen, Jounin ja Tuuliannin kanssa tutustumaan paikalliseen elämään. Hotellimme työntekijä Daya kutsui meidät luokseen, Lombokin saarelle syömään ja katsomaan perheensä kotia ja elämää.

Kokemus oli uskomaton. Perhe asuu pienessä tiiviissä kyläyhteisössä, jossa heillä on itsellään pieni, vaatimaton pirtti. Koko suku asuu vierekkäin, joten on kuulemma helppo mennä aina kenelle tahtoo kyläilemään, jos vaikkapa nälkä iskee eikä kotona ole keritty ruokaa laittamaan.

Dayalla on pieni 3kk ikäinen poika ja vaimo. Dayan äiti asuu heidän kanssaan samassa pirtissä. Monessa paikkaa olemme saaneet huomata, kuinka tärkeä perheen yhteisöllisyys on. Kävimme Dayan kanssa kyläkierroksella kävellen, jossa hän esitteli meille moskeijan, museon, riisipellon ja yhden hyvän ystävänsä. Kierroksen jälkeen oli aika syödä. Kellonaika oli hyvin tarkka, sillä muslimeilla oli meneillään Ramadanin aika, eli syödä ja juoda saa vasta pimeän tultua.

Söimme pienessä huoneessa lattialla juhla-aterian. Tosin meille se oli ennemminkin vieras ja erikoinen ateria, joka sisälsi kananjalkakeittoa, yli tulisia kalavartaita yms. Söimme kuitenkin lautaset tyhjiksi ja kiitimme kaikesta.

Lähdön hetki oli erittäin koskettava. Koko perhe halasi meitä tiukasti ja kiitti todella paljon. Annoimme heille tippiä/avustusta melkein Dayan kuukausipalkan verran (todella pieni summa meille) ja he liikuttuivat eleestä ihan todella.

Dayan setä vei meidät takaisin satamaan, josta hyppäsimme laivaan ja ajelimme takaisin Gili Airille. Keskustelua tästä päivästä riitti illaksi ja pidemmäksikin aikaa. Varmasti muistamme tulevaisuudessa tämän hienon hetken.

Seuraavana aamuna lähdimme koko porukan voimin viereiselle Lombokin saarelle, kohti Kudatia ja sen kuuluisia surffiaaltoja! Matkaa oli veneen ja taksimatkan kanssa yhteenlaskettuna 4-5h. Olimme suhteellisen ajoissa liikkeellä, joten illalla meillä oli aikaa nauttia hotellin altaan infinity altaasta ja kastella huikeita viidakkomaisemia, sekä luonnossa leikkiviä apinoita.

Seuraavana aamuna lähdimme vuokratuilla mopoilla ajelemaan läheiselle rannalle, jossa nautimme aamiaisen (jota odotimme vain 1,5h…) ja katselimme kun lehmät viilensivät itseään rantavedessä ja kulkivat toiselle puolelle rantaa omistajiensa kanssa.

Kun se aamupala oli vihdoin ja viimein nautittu, pääsimme suurella lössillä harjoittelemaan surffausta. Joukostamme löytyi muutama aloittelijatähti, joille laji tuntui olevan helppoa, kuin heinän teko!

Rannassa oli helppo treenata, jonka jälkeen paikallinen vei meidät veneellä keskelle ei mitään, jossa olikin jo hieman suurempia aaltoja.. Hauskaa ainakin oli ja kädet oli taas hapoilla kaiken sen räpiköimisen jälkeen.

Vietimme Lombokin saarella vain 2 yötä, minkä jälkeen menimme Gili Meno saarelle veneellä, viettämään saarielämää vielä yhdeksi yöksi. Se on Gili saarista rauhallisin, tekemistä on melko vähän, eikä ihmisiä ollut liikaa.

Tällä kertaa olimme hieman eri hotelleissa. Valitsimme Jonnen ja Nikon kanssa edullisen kokemuksen, joka tällä kertaa oli telttamajoitus. Muut kaverit menivät parempaan hotelliin. Matkaa toisiimme ei ollut varmaan edes kilometriä.

Vuokrasimme tietenkin pyörät, koska hevosajelua emme halunneet tukea, eikä muita liikkumis vaihtoehtoja ollut. Polkeminen oli helppoa 25kg rinkat selässä, rikkinäisillä pyörillä, joista yhdestä lähti ketjut varmaan 5 kertaa matkan aikana..

Pääsimme majoitukseen ja olimme todella positiivisesti yllättyneitä. Oikein ihana teltta/maja, seinät korvattu hyttysverkoilla ja pienellä tuulenvireellä varustettuna. Voin kertoa, että kyllä uni tuli, eikä olisi tehnyt mieli herätä herätyskelloon.

Illalla ihailin viimeistä saarielämän auringonlaskua haikein mielin, samalla jotakin ihanaa drinksua juoden. Onneksi sattui olemaan kaunis lasku!

Söimme ihanassa ravintolassa ja nautimme toistemme seurasta ja ihanasta saaresta.

Viimeisenä aamuna saarella oli pakko saada vielä yksi kuuluisa keinukuva. Ehkä tässä kohtaa kiitettävä Jonnea niistä sadoista kuvista, joita hän joutui koko reissumme aikana napsimaan. Ja aina niin kauan, että joku kuva kelpasi minulle..Kiitos!

Pyörät alle ja tavaroiden kanssa kohti satamaa.

Sieltä taas koko porukan voimin laivan kyytiin ja muutaman tunnin matka kohti Balin saarta ja seuraavaa, sekä viimeistä kohdetta Ubudia.

Ubudissa meitä odotti oma villa. Aivan huikea The Radian Villa. 6 makuuhuonetta, 6 vessaa ja suihkua, keittiö, 3 oleskelutilaa, ihana uima-allas ja 2 terassia. Kyllä siinä kelpasi viimeiset 5 yötä nukkua, rentoutua ja nauttia.

Ensimmäinen ilta meni aikalailla allasbileistä nauttien ja villaan tutustuen. Saimme seuraamme Arton kaksi serkkutyttöä, jotka olivat reissaamassa siellä täällä ja sattuivat olemaan Ubudissa samaan aikaan.

Illalla pidimme ihanan positiivisuus ringin, jossa kaikki sanoi kaikista jotakin positiivista ja ihanaa. Kierrokseen meni varmaan 4 tuntia, mutta se oli sen arvoinen. Itkua, naurua ja varmasti hyvää fiilistä kaikille. Kiitos tästä ideasta Tuukan puolisolle, joka oli Tuukalle antanut ohjeen kertoa jotain positiivista kaikista, mutta se sitten suureni niin että kaikki kertoivat kaikista!

Yksi “pakollinen” nähtävyys Ubudissa on apinametsä. Muutaman euron sisäänpääsymaksulla pääsee kauniille metsä/viidakko alueelle katsomaan apinoita, jotka ovat täysin vapaina. Ruokaa heillä on jatkuvasti saatavilla ja henkilökuntaa alueella pörrää turistien touhuja lähinnä vahtimassa.

Alueella aikaa kului varmaan muutama tunti, onhan nuo eläimet niin äärettömän söpöjä.

Olin tietenkin salakuljettanut banaanin käsilaukussani alueelle, mutta henkilökunnan luvalla sain sen antaa apinoille. Siitä syystä ja ehkä muutaman pähkinän ansiosta saimme apinat olkapäille ja pään päälle. Ne oli ihanan pehmeitä!

Tästä lähdimme tutustumaan Ubudin keskustaan. Kävimme syömässä, shoppailemassa, hieronnassa, parturissa.. siellä sun täällä, mitä kunkin mieli teki!

Illalla villallemme oli ilmestynyt pieni söpö kissa. Nimesimme sen Killiksi, ruokimme, juotimme ja pidimme huolta söpöläisestä koko sen ajan kun Ubudissa olimme.

Seuraavana päivänä lähdimme taas koko lössin voimin muutaman tunnin ajomatkan päässä sijaitsevalle aktiviteetille. Lähdimme koskiseikkailemaan. Kosken piti olla vaikeusasteeltaan 4,5/5, mutta se oli kyllä hieman pettymys.. vettä ei ollut paljoa, olimme koko ajan jumissa pohjassa ja adrenaliinia ei tästä saanut samalla tavalla, kuin mitä Borneon koskiseikkailussa. Mutta meitä sentään ympäröi koko 2,5h uskomattoman hienot maisemat ja kuuma aurinko. Olihan se mukavaa. Kuvia ei ole, videon saimme, mutta sitä en ole vielä nähnyt tai päässyt ottamaan kuvakaappauksia joistain hyvistä kohdista.

Ruoka maistui ja kaikki oli hyvin. Illan tullessa istuskelimme altaalla pienellä porukalla ja yhtäkkiä kuulimme ininää. Pieni koiranpentu vinkui ja itki rantatuolin alla. Pienen houkuttelun jälkeen tuli luokseni ja alkoi nuolla kättäni. Alkuun mietin että uskallanko koskea vai en, sillä kulkukoirista ja vesikauhusta on niin paljon Balilla varoiteltu. En voinut olla koskematta. Pieni haisi todella pahalta, oli ihan kurassa ja öljyinen, kuumeinen ja nuhainen. Pakko oli auttaa ja viedä koira pesulle. Sain suurimmat liat pestyä ja pentu vaikutti hieman tyytyväisemmältä. Kuivasimme hyvin, ruokimme ja juotimme. Nimesimme pennun Pipsaksi. Koska oli jo myöhäistä, veimme Pipsan altaan viereen nukkumaan.

Aamulla herättyämme oli Pipsa edelleen paikan päällä. Lisää ruokaa ja juomaa pienelle. Villastamme huolehtiva henkilökunta oli huomannut koiran ja tykästynyt siihen kovasti. He ostivat koiralle pesuainetta ja talkkia ja pesivät sen uudelleen, sekä antoivat ruokaa. Olimme onnellisia kun kuulimme, että henkilökunta aikoo pitää sekä Pipsasta, että Killistä huolta kun lähdemme. He lupasivat rokottaa ja steriloida eläimet. Ihanaa!

Muutamina viimeisinä päivinä vietimme paljon aikaa villalla, altaalla rentoutuen, ruokaa tehden ja lemmikkien kanssa leikkien. Skootterit kun käytössä oli, kävimme hieman ajelemassa Tagalalan käsityöläiskylässä, riisipelloilla, keskustassa, ostoksilla… Rauhassa oli kiva ottaa viimeiset päivät. Lisäksi kaksi viimeistä päivää oli paikallisilla suuret juhlat. Kertoivat juhlien vastaavan meidän uutta vuotta. Joka paikka oli koristeltu hienoilla puukoristeilla, väreillä ja nauhoilla. Temppelit oli ihan eri näköisiä, kokonaisia possuja poltettiin tiellä, monet kaupat oli kiinni.. Ihmisillä oli juhlavaatteet päällä, kaikki kantoivat uhrilahjoja temppeleille ja juhlivat ystävien ja perheiden kanssa. Varmasti hieno tapahtuma paikallisille.

Meidän lemmikit rakkaat!

Oli viimeinen päivä. Päivään heräsin todella haikein fiiliksin, 4kk oli kulunut aivan liian nopeasti. Näistä fiiliksistä lisää myöhemmin.

No, joka tapauksessa reissun viimeinen päivä koitti, pakko oli pakata ja onneksi vasta 21 aikaan illalla oli lähtö, kerkesimme vielä nauttimaan kokonaisesta päivästä.

Haluan kiittää Tuuliannia, Jounia, Nikoa, Anniinaa, Teemua, Tuukkaa, Artoa, Topiasta ja Jonnea näistä mahtavista viimeisistä 2,5 viikosta. Kiitos myös Villan ihanalle henkilökunnalle, Dayan perheelle, Pedrolle, Yungille, Ketutille ja kaikille muille ihanille, meitä auttaneille paikallisille. Kaikki sujui mahtavasti ja tämä oli meille ihana reissun päätös ja muille varmasti ikimuistoinen loma. Kiitos todella kaikille, ootte ihania!😘

-Linda 💕

PS. Anteeksi että kesti näin kauan kirjoittaa tämä teksti! Ollut aika paljon kaikkia ohjelmaa ja sopeutumista jälleen arkeen. Lupaan palata pian blogin merkeissä vielä ainakin fiiliksistä ja budjetista.

PPS. Olen saanut jo yhden videon reissun jälkeen omistajalta, jossa Pipsa vaikutti oikein pirteältä ja hyvinvoivalta!🐶