Ho Chi Minh, Vietnamin suurin kaupunki

Ho Chi Minh City:iin eli Saigoniin matkustimme junalla 17h.. ja junassa riitti tunnelmaa. Sängylliseen vaunuun mahtuu 6 ihmistä, mutta meitä oli 7. Yksi paikallinen lattialla, pienen pöydän alla.. tyyli sekin on!
Saigoni on Vietnamin suurin kaupunki. Siellä on yli 10 miljoonaa ihmistä. Nykyinen virallinen nimi on Ho Chi Minh, mutta edelleen molemmat nimet ovat käytössä.

Perille päästyämme oli Saigon juuri sellainen kuin mitä oletimmekin. Todella kuuma kaupunki, ei tuulta, skoottereita siellä sun täällä järkyttäviä määriä. Hyppäsimme rautatieasemalta taksiin, joka ajoi meidät hostellille. Voi että kun teki suihku hyvää matkan jälkeen.

Lähdimme kävellen tutustumaan kaupunkiin. Niinkuin tiedossa olikin, oli tien ylitykset melkoista sekasortoa. Vaikka kävelijöille paloi vihreä valo, tulvi silti skoottereita joka suunnasta ja oli vain pujoteltava joistain väleistä tien toiselle puolelle.

Olimme saaneet vinkin Secret Garden nimisestä raflasta, jonne päädyimme syömään. Kaunis kattoterassi, maittavat ruuat ja ystävällinen henkilökunta!

Ravintolan jälkeen teimme pienen kävelylenkin lähistöllä. Notre Damen katedraali oli remonttien vuoksi kiinni, näimme sen sentään ulkoa käsin. Myöhäisen kellonajan vuoksi, oli vanha postitalokin jo kiinni. Kaunis ulkoapäin, eikös se riitä!

Saigonissa kyllä nähtävää ja ihailtavaa riittää. Iltaisin on kuuma, mutta ei niin kuuma kuin päivisin. Iltaisin pystyy kävelemään niin, ettei hiki koko aikaa virtaa kasvoilla, päivisin se on lähes mahdotonta. Pienet shoppailut vielä, ennen H-hetkeä!

Meillä oli tapaaminen 21:15 yhdessä hotellissa.

Haha pakko laittaa hotellin wc:stä kuva! Siis “teen kaikki puolestasi” wc. Aika siisti, en ollut ennen moisiin törmännyt. Ei kyllä ollut helppokäyttöinen, onnistuin kastelemaan varmaan koko wc- kopin ja itseni, mutta pakko oli kokeilla…

Niin, siihen tapaamiseen! Jonnen vanhemmat Päivi ja Jorma olivat matkustaneet muutamaa päivää ennen meitä Saigoniin ja tapasimme heidät tuona iltana. Jonnelle oikein onnenpäivä, vihdoin hän sai puhua jollekin muulle, kuin minulle ja suomea kaiken lisäksi (Jonne ei ole mikään englannintaitaja).

Istuimme heidän huoneessaan iltaa, jaoimme kuulumiset ja maistoimme hieman Suomen tuliaisia, salmaria ja suklaata. Ai että, oli meinaan hyvää!

Kello alkoi olla sen verta paljon, että lähdimme omaan lukaaliin nukkumaan ja miettimään seuraavaa päivää.

Maanantai aamu alkoi ihanassa kahvilassa, ihanilla herkuilla. Tämä oli meidän ainoa kokonainen päivä Saigonissa, joten päätimme ottaa siitä kaiken ilon irti. Jonnen vanhemmat lensivät tuona aamuna Phu Quocille, siitä lisää myöhemmin.

Aloitimme päivän ohjelman puistokävelyllä ja Jonne tietty pikaisella salitreenillä (lihakset pumppiin päivää varten 😜). Niin kauniita, vihreitä, hyvin hoidettuja puistoja. Niissä olisi voinut helposti päivän viettää vaikka piknikistä ja peleistä nauttien.

Seuraavaksi vierailimme todella mielenkiintoisessa, mutta karussa Vietnamin sotamuseossa. Ihan meni iho kananlihalle kun kuvia ja tekstejä luki ja katseli. Kuinka ruma, karu ja pitkään kestänyt sota olikaan ollut. Kuvia ei oltu kaunisteltu lainkaan, kaikki oli faktaa. Kannattaa todella käydä paikan päällä tutustumassa museoon. Aikaa meillä meni kiertämiseen pari tuntia ja museon sisäänpääsymaksu oli alle euron..

Järkyttäviä koneita, pyssyjä, pommeja ja kidutusvälineitä oli paljon esillä. On vaikea oikeesti edes kuvitella miten rumaa aikaa sota on Vietnamille ollut. Mm. happohyökkäysten vaikutus näkyy edelleen joissain ihmisissä, epämuodostumina, tauteina yms. Karua.

Bongasimme myös Suomen uutisista tuohon aikaan tulleen kyltin, jossa pyydettiin USA:a jättämään Vietnam rauhaan. Uutisia oli vaikka ja mistä maista samanmoisia.

Museosta lähdimme kävelemään ja etsimään ruokapaikkaa. Hyvän paikan löysimmekin ja söimme molemmat paikallisen pho- keiton.

Jonne sortui katukauppiaan kengän pesuun. Lopputulos oli kyllä loistava, ihan kuin uudet lenkkarit olisi jalassa olleet.

Iltapäivä meni lähinnä shoppaillessa. Mutta rankkaa se oli siinä kuumuudessa..

Illalla tutustuimme hostellimme viereiseen kävelykatuun, joka oli pullollaan ravintoloita ja baareja. Päädyimme kebabille, oli taas aika hyvää vaihtelua paikalliseen safkaan!

Ilta huipentui 360 ravintolan kattoterassille drinksuille. Maisemat oli upeat! Koko kaupunki näkyi kauniisti ja näytti meille valaistus pilvenpiirtäjät ja tuhannet skootterit.

Ho Chi Minh City oli kiva paikka, mutta tuo 1,5 päivää riitti meille vallan mainiosti. Näimme sen mitä halusimme ja vähän enemmänkin. Seuraavaksi aamuksi meillä oli varattu aikainen lento Phu Quocille, oli aika mennä nukkumaan.

-Linda 💕