Koh Rong Samloem

Kampotista hyppäsimme mini- vanin kyytiin ja ajelimme muutaman tunnin Sihanoukvilleen. Emme suinkaan jääneet kaupunkiin, vaan hyppäsimme moottoriveneen kyytiin, joka kuljetti meidät aivan fantastiselle Koh Rong Samloem- saarelle.

Jo moottoriveneestä näki, kuinka vesi kirkastui ja kaukaisuudessa hohti valkoiset hiekkarannat. 45 minuutin veneajelun jälkeen saavuimme saaren Saracen Beachille. Meillä ei ollut hotellia varattuna, joten lähdimme kaikkine tavaroineen tarpomaan hiekkarantaa pitkin eteenpäin.

Oli melkoisen työn ja tuskan takana löytää sopivan hintaista majoitusta siinä kuumuudessa. Puolitoista kilometriä käveltyämme löysimme kuitenkin ihanan Lime Beach bungalowin (hieman arvokkaampi, mutta ihan sama) aivan meren rannassa, omalla pienellä terassilla varustettuna.

Siinähän se iltapäivä mukavasti meni terassilla istuskellessa ja kirjaa lueskellessa.

Auringonlaskua lähdimme katsomaan toiselle puolelle saarta, Lazy Beachille. Sinne pääsee kun kävelee viidakon halki pientä polkua n. 1,5 km.

(Koko saarella ei siis ole teitä, eikä mopoja/autoja.. kaikki matkat tulee kävellä viidakon läpi tai mennä veneellä).

Aivan ihana, lähes tyhjä ranta, pitkällä laiturilla ja ihanalla paikalla, nähdä auringonlasku. Mielenkiintoisempaa oli kävellä pimeässä viidakon halki, takaisin hotellille..

Herättyämme seuraavana päivänä, söimme aamiaisen, pakkasimme laukkumme ja lähdimme toista viidakkopolkua pitkin tarpomaan kohti Sunset Beachiä. Se olikin mielenkiintoinen retki. 2 km kivikkoista polkua, paljon jyrkkää ylämäkeä ja alamäkeä. Ei oltu Jonnen kanssa kumpikaan hikoileet ikinä niin paljon, kuin mitä tuon 2 kilsan aikana.

Pääsimme määränpäähän Robinson Bungaloweille ja sielläkin meitä odotti söpö mökki. Ei ihan niin kauniilla näköalalla (tarkoitan, että rantaan oli tällä kertaa 50 metriä..), kuin mikä edellinen oli, mutta aivan hyvä meille!

Siinä muutamat kuvat Sunset Beachiltä. Jep, tyhjä! Ei ketään missään. Tässä huomaa selkeästi hyödyn siinä, kun matkustaa vähän sesonkiajan ulkopuolella. Ei pelkoa siitä, että tungosta olisi. Nähtiin rannassa päivän aikana alle 10 ihmistä. Oli aika ihanaa! Lisäksi puhelimet ei toimineet (wifi verkkoja ei ollut muualla, kuin Saracen Beachillä), saimme lukea kirjoja ja olla vain. Oon maininnut jo vissiin kaksi kertaa kirjan lukemisesta.. se johtunee siitä, että en ole ikinä ollut mikään kirjojen ystävä saatika lukutoukka, mutta kun kolmen päivän aikana luin 2 kirjaa, yli 700 sivua, aloin tuntea pienen toukan poikasen syntyvän itsessäni ja etsivän itselleen lisää lukemista.. Pitänee äkkiä käydä kirjakaupassa hakemassa lisää luettavaa matkalle..😂

Okei, tehtiin me muutakin. Käytiin snorklailemassa rannan lähistössä ja bongattiin ihanan värikkäitä ja värittömiä kaloja, simpukoita, rapuja. Syötiin ihanaa ruokaa meidän hotellin ravintolassa (koska rannalla oli ehkä 3 hotellia ja 3 raflaa, niin valinnanvaraa ei ihan hirveästi ollut).

Vaikka rantaa kutsutaan auringonlaskurannaksi, ei ollut se kummoinen tuona iltana.

Aamupalan nautimme saman hotellin ravintolassa. Aikas kauniilla paikalla, eikö vain?

Kun ruuat oli nautittu, oli taas aika pakata tavarat ja jatkaa matkaa ei niin nautinnollisella viidakkopolulla, kohti Saracen rantaa.  Tämä siitä syystä, koska kuka tyhmä hyppäisi laivaan Sunset Beachiltä,  M’pay baylle, kun saa ensin ihanan hikisen viidakkokävelyn tehtyä Saracen Beachille ja hypättyä sieltä sitten veneeseen kohti M’Pay Bayta? Heheheh jep! Okei, tässä kävi oikeesti pikku moka, kun kuulin tarjoilijan sanoneen venekyydin hinnaksi 50 dollaria  (aivan varmasti sanoi five zero) ja sitten M’Pay Baylla selvisi, että se olikin 5 dollaria.. no tulipahan hyvä lenkki taas tehtyä.

Mutta siis joo, seuraava kohde oli edelleen samalta saarelta, M’Pay Bay. Pienen pieni kylä, parikymmentä majataloa, muutamat kaupat ja upeet rannat ja luonto.

Mentiin ensimmäiseen ravintolaan mikä näytti kivalta ja pyysin henkilökunnalta vinkkejä, missä kannattaisi majoittua muutama yö. No kas kummaa, tämä ravintola Mango Lounge, oli myös hostelli (ja halpa sellainen (5dollaria/naama/yö)). Kävimme katsomassa huoneen ja ihastuimme kuvassa näkyvään näköalaan parvekkeeltamme käsin.

Lähdimme hostellilta kävelemään 5 minuutin matkan rannalle. Se oli upea. Valkoista hiekkaa, kirkasta vettä ja voisi melkein sanoa, ettei ketään muuta. Kilometrin pituisella rannalla oli alle 40 ihmistä yhteensä, mikä paratiisi!

Illasta kävelimme hieman rannasta ylöspäin, pientä polkua pitkin  ja löydettiin sattumalta pienen metsän kupeesta loistava paikka tähyillä auringonlaskua.

Aamu alkoi TAAS reippaillessa, heti aamupalan jälkeen. Otimme suunnaksi Clear Water Bay:n ja kuten kyltistä näkyy, oli sinnekin 45min matka, ensin rannalla kävellen vähän matkaa ja sen jälkeen taas keskellä viidakkoa, pientä polkua seuraten. En saa päästäni pois laulua, jota Jonne kailotti koko matkan, ajaakseen mahdolliset käärmeet tiehensä.. se meni jotenkin näin: “daipapapadaduuhujahoijahoolalalailajuuduuduuduudaipapapadaduuhujahoijahoolalalailajuuduuduuduu”.

Kas näin. Jälleen kerran typötyhjä, valtava, upea ranta. Siis oikeesti ei ketään muita. Vasta myöhemmin päivällä, tuli paikalle muutamia muitakin reissaajia.

Rannalla seuraamme liittyi Jonnen nimeämä “Bobby” koira. Se oli söpö, eikä kauaa ollut pois luotamme! Riippukeinussa oli ihana makoilla ja LUKEA, kuunnellen aaltojen liplatusta. Siis ihan mahtava paikka, kannattaa todellakin käydä. Tämä oli paratiisi.

Iltapäivästä ja illasta vasta olikin juhlaa. Kambodzassa vietetään uutta vuotta tänä vuonna 13-16.4. Tietää sitä, että juhlavamistelut ja juhlat aloitetaan hyvissä ajoin, jo ennen pääpäiviä. Lapset saivat uusia vaatteita, tytöt meikkasivat hieman ja punasivat huulensa ja toimivat tarjoilijoinan vanhempiensa apuna, pojat leikkivät rannassa toistensa kanssa. Huomasin että lähes kaikilla lapsilla oli tuona iltana talkkipurkit käsissä, sitä jauhetta he heittelivät toistensa päälle ja talkkasivat kasvonsa! Illasta paikalliset veivät Budhalle lahjuksia ja rukoilivat ja kun nämä tärkeimmät oli hoidettu, oli aika siirtyä juhlimaan. Teltassa musiikki pauhasi ja kaikki hyppelivät ja tanssivat innoissaan. Meno oli oikein hyvä, mutta emme silti jaksaneet lähteä mukaan tansseihin. Istuimme hostellimme parvekkeella ja näimme sieltä hyvin meiningin.

Koko Koh Rong Samloemin saari oli yhtä paratiisia. Mutta kaikista mieleisin paikka jossa vietimme aikaa, oli mielestämme M’Pay Bay. Siellä oli sopivasti menoa, laaja valikoima ravintoloita, aivan ihanat rannat ja luonto. Saari on toistaiseksi sen verran tuntematon, että sinne ei ole sitä kamalaa massaturismia vielä iskenyt, joka sen varmasti jossakin kohtaa tulee pilaamaan. Ehdottomasti reissumme kaunein paikka meren rannasta, tähän mennessä!

Seuraavana aamuna lähdimme veneellä pois saarelta, kohti mannerta ja uusia seikkailuja.

Vietimme Sihanoukvillessä yhden yön. Siitä kaupungista ei paljon sanottavaa ole. A) emme nähneet kaupungista paljon mitään B) kaikki se mitä näimme oli kiinalaista. Kiinalaiset ovat ostaneet lähes kaiken mitä voi. Kaikki hotellit, hirveän määrän uusia rakenteilla olevia hotelleja, ravintolat, casinot yms.. kaikki lukee kiinaksi, englantia ei näy missään. Rannat kuulemma myös pilattu kiinalla. Lisäksi kaupunki vaikutti melko sotkuiselta. Sihanoukvillen näkee nopeasti, jos vain hyppää laivaan ja lähtee saarille, sekä palaa sinne, jatkaakseen eteenpäin!

-Linda💕