Kauneutta hehkuva Borneo

Kambodzasta lensimme Malesiaan, Borneon saarelle. Ensimmäiset kaksi yötä vietimme Kota Kinabalussa, lähinnä pyykkiä pesten, koska lennolla oli onnistuneesti viinipullo hajonnut Jonnen rinkkaan ja kaikki oli pestävä..

Eivais, kerittiin me kaupungissakin kierrellä. Kuuluisin nähtävyys KK:ssa on varmasti vanha puinen kellotorni.. Kaupunki on juuri sopivan kokoinen, kävellen pääsee joka paikkaan nopeasti. Ravintoloita on valtavasti, sekä paikallisia, että länsimaalaisia!

Pari päivää sai kaupungissa riittää. Hyppäsimme jaettuun taksiin toisen pariskunnan kanssa ja lähdimme kohti Borneon Kudattia. Kudat on kaupunki, mutta me olimme toisella puolella, “The tip of Borneossa” ja siellä ei sitten ollut mitään kaupunkiin viittaavaa.

Siellä ei ollut mitään tarkoittaa sitä, että siellä ei ollut turisteja, ei liikennettä, ei kauppoja, ei hotelleja… Siellä oli vain älyttömän kaunis luonto ja rannat, viidakkoa, eläimiä, paikallisia ja 6 muuta reissaajaa.

Majoituimme Tampat Do Aman nimisessä paikassa. Se oli aivan keskellä viidakkoa. Ei nettiä, ei kunnon seiniä, ei ravintolaa, ei mitään. Ainoastaan bambusta valmistettuja erilaisia majoja ja taloja, jossa sitten yövyimme. WC:tkin toimii kompostointi meiningillä ja suihkuissa ei ole kattoa, jotta iltaisin saa ihailla kaunista tähtitaivasta. Todella kiva paikka olla. Teki hyvää rauhoittua ja olla vain.

No tehtiin me muutakin kuin vaan “oltiin”. Majapaikka kuskaa 6 kertaa päivässä 3km päässä olevalle rannalle ja takaisin, jossa heillä on Tiptop niminen ravintola. Siellä saa syödä ihania ruokia ja nauttia rantaelämästä. Kyydissä pääsi myös muihin haluamiinsa paikkoihin lähistölle ja niinpä otimme kaiken ilon irti kyydeistä.

Yhtenä päivänä lähdimme rannalle, josta pääsee laskuveden aikaan kävellen saarelle. Ihana paikka, todella kirkasta viilentävää vettä ja paljon rantaa. Aika hauskaa oli olla kahdestaan tuollaisessa paikassa! Valitettavasti myös tällä kauniilla rannalla oli sadoittain muovipulloja ja muuta roskaa. Kyllä harmitti ettei ollut jätesäkkejä lähellä/mukana, olisi ollut kiva kerätä roskia ajankuluksi.

Iltapäivästä kun lähdimme kävellen pois, 40 asteen kuumuudessa, 5km matkalle, törmäsimme onneksi kuolleeseen, mustaan erittäin vaaralliseen käärmeeseen.. Sen näkemisen jälkeen sai olla silmät tarkkana ja kytätä kaikkee mikä vähääkään saattoi liikahtaa pusikossa.. voi mikä onnenpäivä sattui, emme olleet kävelleet kuin vajaan kilometrin, niin paikallinen vanha työmies pysähtyi kohdallemme ja tarjosi kyydin majapaikan ravintolaan. Oli niin ihana ele, että maksoimme hänelle vaivanpalkkaa.

Iltaisin ihastelimme kaunista auringonlaskua ja söimme hyvin. Kudatissa päivärytmi oli helppo. Herää ajoissa ja hyppää auton kyytiin, nauti päivästä, hyppää illalla kyytiin ja mene nukkumaan. Kuinka helppoa!

Muutaman ihanan rantapäivän jälkeen se sitten iski. Tulin ensimmäistä kertaa kipeäksi koko matkan aikana. Kuume nousi yli 38 asteeseen, vatsa temppuili 3 päivää, järkyttäviä kouristuksia ja pahoinvointia ynnä muuta kivaa. Särkylääkkeen voimalla makoilin pari päivää ravintolan sohvalla ja join vettä. Ruoka ei uponnut ollenkaan. Malarialääkkeet koitin syödä, mutta pihallehan ne tuli samantien voimakkaan pahoinvoinnin jälkeen. Onneksi se ei kestänyt kuin muutaman päivän, oli kamalaa.

Kaksi asiaa, jotka jäi Kudatissa harmittamaan, oli se kun en päässyt snorklaamaan merikilpikonnien kanssa, enkä käymään Tip Of Borneolla, koska olin kirpeä. Onneks Jonne kävi jälkimmäisessä itsekseen, niin näin sentään kuvia!

Vietimme Kudatissa ja Tampan Do Amanissa yhteensä 4 yötä. Auringonlasku oli todella hieno viimeisenä iltana.

Tervetuloa Kudatin lentokentälle. Yksi maailman pienimmistä kentistä! Turvatarkastus tehtiin käsin ja matkatavarat katsottiin vain silmäillen läpi. Lisäksi meidät punnittiin tavaroiden kanssa, jotta saimme tietää olevamme ylipainoisia niiden kanssa ja maksamaan muutaman euron siitä lisää.🤣

Olimme varanneet lennon muutamaa päivää ennen, emmekä tienneet ollenkaan mikä meitä odotti. Matka Kudatista, Sandakaniin taittuisi 12 hengen pienkoneella. Alkuun ajatus hieman jännitti, mutta kun taivaalle päästiin, oli kokemus ennemminkin nautinto. Kone lensi alempana kuin normaalit matkustajakoneet, joten näimme mitä hienoimpia maisemia matkan varrelta.

Sandakanin kentälle kun päästiin, tilattiin Grabi joka vei meitä 18 km, Sepilokin alueelle, majapaikkaan.

Kun tavarat oli huoneeseen jätetty, lähdimme Sandakanin keskustaan pyörimään. Sepilokissa ei ole mitään “elämää", se on lähinnä turistien päiväkohde. Siitä lisää myöhemmin.

Sandakanin kaupunki on noin 300 000 ihmisen asuttama. Siellä pyörimme ostarissa ja kävimme syömässä.

Seuraava aamu alkoi Sepilokin turisti nähtävyydellä. Tätä olin odottanut koko matkan!

Orankien orpokoti ja kuntoutuskeskus. Kyllä, sellaisia on olemassa. Työntekijät pelastavat orankeja lemmikkeinä olemisesta ja hoitavat niitä jos on käynyt jokin tapaturma. He pitävät pieniä ja kuntoutettavia yksilöitä sisätiloissa, ruokkivat, opettavat viidakon saloihin.. Osa kuntoutuneista orangeista opettavat heikommille kiipeämistä köysiradalla, sekä viidakossa näyttävät mitkä on syötäviä kasveja ja mitkä ei. Fiksuja eläimiä! Orangithan omaavat 96,4% ihmisten identiteetistä, joten ei mikään ihme, että auttavat toisiaan ja ovat välkkyjä!

Kuntoutetut ja viidakkoon takaisin päässeet orangit elävät luonnollisesti omillaan, mutta tietävät että alueelta saa “ilmaista ruokaa” kello 10 ja 15. Siispä niitä parveili ruokapaikalla jo puolta tuntia ennen ruokaa. Ruokapaikalla näkyi myös muita orankien ruokia varastelevia eläimiä; apinoita ja mustia oravia. Tilanteita oli hauska seurailla!

Koska majapaikka sijaitsee ihan orankien orpokodin vieressä, oli helppoa käydä syömässä ja päivälevolla, ennen iltapäivän ruokintaa. Samalla lipulla pääsee molempiin ruokintoihin jos tahtoo! Normaalisti myös kuntoutusrataa pääsee katsomaan, mutta siellä oli jotakin rakenteilla, niin se oli valitettavasti kiinni.

Kun lähdimme alueelta pois, saimme nähdä vielä yhden harvinaisen näyn! Laiskiainen puussa! Ihana pehmeän näköinen, suurisilmäinen pallukka siellä torkkui! Nämä söpöläiset on yöeläimiä, siitä syystä tämä oli hyvin harvinainen näky!

Illan vietimme altaalla ja suunnittelimme matkan jatkoa!

Seuraava päivä oli myös melko apina voittoinen… tällä kertaa lähdimme Labuk Bayn alueelle katsomaan nenäapinoita.

Tämä paikka on myös sellainen, jossa sademetsissä elävät nenäapinat saavat halutessaan käydä syömässä 4 kertaa päivässä.

Katsoimme paikasta mielenkiintoisen dokumentin, jossa kerrottiin maanomistajan ensin halunneen kaataa ja tuhota metsät ja istuttaa palmuöljy puita, mutta tajuttuaan kuinka paljon apinoita kuoli muutenkin ravinnon ja nesteen puutteen vuoksi, ei halunnutkaan niitä kaikkia riistää. Hän päätti alkaa ruokkimaan apinoita ja pikkuhiljaa alueesta tuli nähtävyys ja helppo rahan saanti paikka. Apinoita saa katsoa ja kuvata, mutta ei koskea, etteivät ne kesyynny.

Voi miten söpöjä nuo olikaan!

Jälleen iltapäivän vietimme altaalla loikoillen. Lisko kävi meidän porealtaassa uimassa, oli hauska näky!

Ilta meni pakatessa ja hotelleja ja lentoja varatessa.

Seuraavana aamuna lensimme Sandakanista takaisin Kota Kinabalulle. Päätimme lähteä tutustumaan moskeijaan!

Tottakai maassa maan tavalla! Saimme päällemme vaatteet, joita ilman ei asiaa ole moskeijaan. Oikein mielenkiintoinen kokemus tämäkin. Valtavan kokoinen moskeija, täynnä uskollisia muslimeja rukoilemassa viisi kertaa päivässä. Hatunnosto tästä sitoutumisesta! Käynti moskeijassa avasi suuresti näkemystä muslimien kulttuuria ja uskontoa kohtaan. Kiitos siitä kuuluu paikalliselle muslimille moskeijassa, joka kaikesta tarinoi!

Illalla söimme meksikolaista ruokaa El Centro ravintolassa. Aivan ihana paikka ja mielettömät ruuat!

Viimeinen kokonainen päivä KK alkoi varhain. Jo 5:30 oli kyyti meitä hostellista hakemassa. Ajelimme muutaman tunnin Beaufortin kylään, josta hyppäsimme antiikin aikaiseen junaan vielä vajaaksi kahdeksi tunniksi. Määränpää oli Padas- joki ja koskiseikkailu!

Aivan ihana koskenlasku! 9km täyttä adrenaliinia, raikastavassa joessa, kumiveneessä. On “HEAD HUNTER, LAMBADA, COBRA, SCOOBY DOO, WASHING MACHINE, MARY GO ROUND, SNAKE HOUSE ja BBQ” nimiset kosket ja kaikissa omat jekkunsa. Laskemamme koski oli tasoa 4/6, eli melko hurja. Sai kyllä kätensä meloa ihan hapoille, ettei vene kaatunut tai ettei kukaan tippunut kyydistä.

Törkeen kiva ja kannattava reissu, jos haluaa vähän jotain”extremeä” tehdä! Toivottavasti pääsemme reissun aikana vielä uudelleen laskemaan!

Maittavan lounaan jälkeen oli aika hypätä kuumaan junaan ja matkustaa 4 tuntia takaisin KK keskustaan. Ja kyllä vain, pakko istua junassa aina vaarallisimmalla, mutta siisteimmällä maisemapaikalla… Aika väsy oli reissun jälkeen, kyllä uni maittoi.

Viimeinen aamu KK alkoi lounaalla paikallisessa raflassa. Ruoka tarjoiltuna pöytään, banaaninlehden päällä, ah!

Kovin kauaa ei keritty pyöriä keskustassa, kun oli jo aika suunnata lentokentälle ja siirtyä seuraavaan kohteeseen Singaporeen.

Tarkoituksena oli käydä Bruneissa, mutta se olisi mennyt hankalaksi kalliiden lentojen ja pitkien edes-takas olevien lauttamatkojen takia. Jätimme sen siis suosiolla pois.

-Linda💕