Saarielämää Nusa Lembonganilla ja Nusa Penidanilla

Saarielämään tutustuminen alkoi Nusa Lembonganilta. Olimme ihanassa La Breeze Villassa 3 yötä. Huoneesta on mahtava näköala suoraan merelle. Pihasta löytyy uima-allas ja paikkaa pyörittää ihana paikallinen pariskunta. Lisäksi yön hinta on vain n. 7e/yö/hlö ja siihen kuuluu aamupala! Sijainti on hieman hankala, mutta skootterin kun vuokrasi, niin kulkuyhteydet pienellä saarella oli yllättävän helpot.

Ensimmäinen päivä meni lähinnä hotellin altaasta nauttien ja muutaman minuutin kävelymatkan päässä olevalla rannalla hengaillen. Jonnella oli hieman lämpöä ja vetämätön olo, joten hän lepäili ja minä tutkin paikkoja.

Seuraavana päivänä Jonne oli jo elämänsä kunnossa. Otimme mopon allemme ja lähdimme kiertämään saaren Must see paikkoja.

Poikkesimme Dream rannalla ja sen vieressä olevalla näköalapaikalla. Voimakkaat aallot hakkasi vasten kallioita, josta seurasi valtavia meri suihkuja ylös saakka, meidät kastellen. Todella hieno paikka, jos unohdat sadat kinukit huutamassa ja ottamassa valokuvia ihan liian lähellä reunaa, oppaiden kiellosta huolimatta…

Lounastimme Mushroom rannan lähellä olevassa Hallo ravintolassa. Edulliset hinnat ja hyvät safkat!

Iltapäivästä ajelimme Lembonganin puolelta keltaista siltaa pitkin Ceninganin saarelle. Pieni söpö saari, jossa tiet paljon paremmassa kunnossa, kuin Lembonganissa!

Ajelimme eteenpäin ja löysimme älyttömän kauniin sinisen laguunin. Jälleen näimme kuinka valtavan aallot puskivat vettä ympäri kallioiden seinämiä. Voi kuinka meri voikaan olla niin super kaunis. Se on tullut nähtyä jo niin monesti. Kuinka voisi vaan istua koko päivän samassa paikkaa, ihaillen merta.

Auringonlaskua ja huippu surffareita menimme ihastelemaan Mahana pointille. On se surffaus hieno laji, kun sen taitaa. Ammattilaiset pääsevät aallolle tuosta noin vain ja menevät sen mukana rantaan saakka! Uskomatonta! Ehkä minäkin vielä joku päivä….

Illallisella söimme tuoretta, grillattua tonnikalaa. Jos et oo vielä maistanut niin teeppä se heti. Nyt ei puhuta samasta asiasta, kuin purkkitonnikala, ne on kaksi eri asiaa, aivan eri planeetoilta.

Seuraavana aamuna suuntasimme Dream beachille. Jonne teki ravintolan puolella töitä, itse makasin hotellin altaalla 2,5 eurolla koko päivän. Nauttien “Infinity pool:ista” ja merinäköalasta. Aika ihanaa olla vain paikoillaan. Juttelin altaalla puhelimessa paljon kavereiden ja perheen kanssa, kun oli kerrankin toimiva netti ja hyvin aikaa!

Iltapäivästä kävimme vesipullojen täyttö pisteellä ja siellä oli niin söpö poika. Nauroi isälleen, joka ei saanut pumpattua pulloon vettä.

Oli jälleen aika auringonlaskun! Sen näkemisen nautimme tällä kertaa Ceninganin saarella, Seabreeze ravintolassa. Oikein viihtyisäksi sisustukseltaan tehty ravintola. Lisäksi siellä oli pienen pieni koiranpentu, joka oli ihan syötävän suloinen!

Seuraavana aamuna hyppäsimme veneen kyytiin ja siirryimme tavaroiden kanssa viereiselle Nusa Penindanin saarelle.

Täällä meitä odotti Dragonfly hotelli. Söpö, siisti, hyvin hoidettu ja mukava omistaja. Ei kai sitä muuta edes tarvitse!

Tottakai skootteri alle ja paikkoja tutkimaan! Saatoin edellisessä tekstissä mainita sen, että haluamme nyt lomailla rauhassa, ilman liikaa menemistä.. No, ehkä ollaan kuitenkin aika paljon menty ja tehty.. Ollaan molemmat vähän sellaisia tyyppejä, että ei kuitenkaan osata olla paikoillamme, vaikka sovittaisiin, ettei tänään tehdä mitään!

Illalla söimme hyvin ja nautimme live musiikista. Oli ihan hauska meno, vaikkei ravintolassa ollut kuin 3 muuta asiakasta meidän lisäksemme.

Ja taas alkoi aamu vauhdikkaalla skootteri ajelulla. Lähdimme tutkimaan saaren eteläosaa. Nusa Penindan on teiden puolesta oikea ihme. Osa teistä on loistokunnossa, ei mitään moittimista, kaikki toimii hyvin ja kyyti on parempaa, kuin tasaista. Mutta sitten naps. Kuin salama kirkkaalta taivaalta muuttuu tietkin. Niin järkyttäviä pieniä kivi- ja asfaltti- polkuja, että täytyy oikeasti keskittyä ja katsoa koko ajan tienpintaa, ettei kaadu mihinkään monttuun. Voi olla helposti kilometri todella hyvää tietä, 4 km ihan täyttä kuraa, sitten taas muutama kilometri hyvää ja loppu ihan sanonko mitä. Millä logiikalla näitä teitä oikein rakennellaan? Sitä ollaan paljon pohdittu.

No perille päästiin Atuh beachille ja maisemat oli upeat. Nusa Penidalla on yksi kauneimmista luonnosta, missä ollaan tällä reissulla oltu. Atuh rannalle pääsy ei ollut helpoin. Tai siis, toiselle puolelle löydettiin toisella yrittämällä, mutta toiselle puolelle ei.. varmaan 4 kertaa mentiin harhaan, kun tienhaaroissa oli rannalle kyltit aina, sekä oikealla, että vasemmalle. Ja tietenkin mentiin aina väärään. Paikalliset neuvoivat aina toiseen suuntaan.

Matkalla sattui muuten hauska tapahtuma. Paikallinen osui kohdallemme ja sanoi että hiljentäkää vauhtia, heillä on seremonia menossa. Teimme työtä käskettyä ja hiljensimme. Ai kamala, seremonia tarkoitti tällä kertaa kokonaista valtavaa sikaa, ilmiliekeissä, keskellä tietä ja paikallisia sen vieressä ilmeisesti rukoilemassa tai muuta. En kehdannut ottaa valokuvaa, mutta voitte varmasti kuvitella näyn.

Kun viimein 2h ajon jälkeen toiselle puolelle päästiin, oli jo niin kova nälkä, että jäi rannalle kipuaminen väliin ja ruokapaikan metsästys voitti.

Ruuan jälkeen olimme uutta virtaa täynnä. Tällä kertaa lähdimme länteen, Tembelingin luonnon altaaseen pulahtamaan. Voi miten ihanan raikasta ja kirkasta vesi olikaan. Jotta tänne pääsi, oli tultava puolen metrin levyistä metsäpolkua 3 km ja sen jälkeen käveltävä tiukkaa alamäkeä ja portaita noin kilometri. Mutta oli se sen arvoista. Paluumatkalla olikin sitten jo “vähän” hiki, kun nousimme samaisen kilometrin..

Ostimme paikallisten jonkin herkkujuoma ja ajelimme sen 30 km takaisin hotellille, tien möykkyjä väistellen. Kyllä uni muuten maittoi!

Ja taas oli seuraavana aamuna vauhti päällä. Ajelimme Angel’s Billabongille katsomaan jälleen meren kauneutta. Sieltä löytyy kristallin kirkas vesiallas kallioiden välissä. Oikein luonnon oma “Infinity pool”.

Angel's Billabongin vierestä löytyy toinenkin nähtävyys; Broken beach. Se on ranta, jolle ei pääse, mutta jota voi ylhäältä käsin ihailla. Siihen on muodostunut kalliosta silta, jonka alta näkee suoraan merelle. Todella kaunis paikka tämäkin.

Koko saari on täynnä niin hienoja paikkoja, että vaikea edes kuvien ja tekstin perusteella koittaa kuvailla. Kyllä se täytyy itse lähteä katsomaan ja kokemaan. Positiivinen yllätys on ollut saaren siisteys. Ainoastaan paikallisten asuinalueella, tai siis itäisellä rannalla on näkynyt roskaista rantaa. Muuten on ollut kyllä yllättävän siistiä.

Ja taas matka jatkui. Seuraava paikka on varmasti koko reissun hienoin ranta.

Todella kaunis Kelingking ranta. Tällä kertaa pääsimme ihan rannallekin. Polku sinne ei todellakaan ollut helppo. Ehkä vaarallisin ikinä. Melkein voisi sanoa että pystysuoraa kalliota menimme alaspäin, luottaen paikallisten bambuista tehtyihin kaiteisiin, muutamiin askelmiin ja kallioon louhittuihin reikiin, johon jalkaansa välillä sai laitettua.

Rannalla makoiltiin hetken aikaa ja uimme rannassa. Syvemmälle ei uskaltanut mennä, sillä aallot hakkasivat kaikkiin mahdollisiin suuntiin, eikä virroista ollut varmuutta.

Ylöspäin kiipeäminen oli myös melkoinen lysti. Pakko sanoa, että tänään on kyllä tiennyt tehneensä käsillä ja jaloilla eilen töitä! Sen verran on kipuja lihaksissa.

Mutta kyllä se kannatti, oli tämä niin uskomattoman hieno paikka.

Illalla saimme vielä katsella auringonlaskua. Ja ei, ei niihin vain kyllästy. Joka ilta ollaan kyllä oltu kärppänä parhailla paikoilla.

Tänä aamuna syötiin terassilla aamupalaa ja yhtäkkiä alkoi soida kellot ja laulu raikasi. Säntäsimme tielle tietenkin katsomaan että mitä tapahtuu. Siellä oli sadoittain ihmisiä seremoniassa ja päättelimme sen olevan hautajaiskulkue. Joku tyttö ainakin kantoi kuvaa vanhasta miehestä ja miehet kantoivat raskaan näköistä “arkkua” ja heittelivät uhrilahjojen kukkia joka paikkaan. Emme kehdanneet seurata kulkuetta, nähdäksemme miten hommat jatkuivat.

Kysyin illalla yhdeltä paikalliselta, että mikä kulkue oli ja hän kertoi sen olleen juurikin hautajaiskulkue. Suuri seremonioiden järjestäjä pomo oli kuollut ja häntä muisteltiin kulkueen voimin.

Iltapäivästä lähdimme tutustumaan Giri Putrin luolaan ja temppeliin. Kiipesimme portaat ylös sarongit päällemme. Ylhäällä maksoimme euron sisäänpääsymaksun ja saimme jonkin näköisen kasteen ja rukouksen. Sen jälkeen ryömimme kallioiden välisestä reiästä alas ja alhaalla avautuu valtava luola, jossa on kuusi erillistä rukous aluetta.

Saimme seuraamme paikallisen miehen, joka vei etenkin Jonnea kädestä pitäen luolan seinämiä kohti, lepakoita katselemaan. Itse seurailin perästä taskulampun kanssa. Meillä oli miehen kanssa pieni kielimuuri, mutta hyvin siitä selvittiin. Meditointia hän meille ehdotti, mutta pakko todeta, että märällä luolan lattialla istuminen torakoiden kanssa ei oikein napannut. Kieltäydyimme kauniisti ja jatkoimme tutkiskelua. Luolassa on todella kuuma ja kostea, hikihän siellä väkisinkin tuli. Vettä saimme onneksi mukaamme lipun osto paikasta. Oli kyllä oikein mielenkiintoinen seikkailu luolassa. Samanlaisessa emme ennen olleet käyneet.

Söimme ihanasti sisustetussa Warung J Pudakissa. Se on vasta tammikuussa auennut uudehko paikka. Ruuat ja juomat on tosi edullisia ja maukkaita. Omistaja innostui ottamaan meistä kuvia Tripadvisor sivuansa varten, ole sekin hauska homma! Lisäksi saimme kirjoittaa ravintolan seinälle kiitokset.

Jottei tämä päivitys olisi ihan täyttä hehkutusta, niin pakko sanoa myös yksi negatiivinen asia.

Koirat ja nimenomaan kulkukoirat. Niitä on täällä Nusa Penidalla todella paljon. Säälittäviä pieniä raukkoja. Ollaan nähty koira, jonka pää oli kokonaan auki, niin että kallo näkyi, kuollut pentu, paljon pahan näköisiä haavoja, aliravittua laihoja, paikallisia sättimässä reppanoita ja kaikkea muuta. Kuulimme jutun, että kaikki koirat, joilla ei pantoja ole, ammutaan. Tämä siitä syystä, että pahat paikalliset uskovat syntyvän uudelleen koirina, eli pohjasakkaa ja tästä syytä kukaan ei niitä halua lähelleen. Tosi surullista ja kurjaa, mutta mitään ei oikein voi asialle tehdä. Me olemme vain auttaneet koria ruokkimalla niitä. Tänäkin iltana ajelimme skootterilla ympäri kylää ja Jonne heitteli kyydistä koirille ruokaa. Tuli hyvä mieli, vaikka se ei käytännössä mitään auta.

Olemme nyt matkustaneet 102 päivää. Tämä on viimeinen päivä kun olemme kahden. Saamme huomenna seuraamme mahtavan jengin, suoraan Lapista tänne! Eiköhän siitäkin jotain kirjoitettavaa synny!😍

-Linda💕