Elämämme pisin bussimatka

Miltä kuulostaisi ajatus istua 30h bussissa ja matkustaa Laosista Vietnamiin? Ajatuksesta en tiedä, mutta sen toteuttamisesta voin kertoa.

Varasimme sunnuntaina siis bussimatkan Laosista Vietnamiin ja maksoimme siitä huvista 22e/naamari.

Koitti maanantaiaamu ja kello löi 9:45. Lava-auto saapui meidät noutamaan. Olimme tästä jo hieman hämillämme, sillä kyydin piti olla Mini-Vani. Matkaa oli kuitenkin pääkaupunkiin Vientianeen 5h. Selvisi että lava auto vain haki hotelleista porukkaa ja vei meidät kaikki sitten linja-autoasemalle, jossa oli iso bussi odottamassa. Huh helpotus. Bussiin emme tietenkään vierekkäin mahtuneet (joka olisi helpottanut nukkuma-asennon hakua) joten byebye, nähdään Vientianessa.

Koko matka pääkaupunkiin oli täynnä tiukkoja kurveja, hiekkatietä, lehmiä laumoittain, vuoria ja kaikkea muuta, joten vauhti ei ollut mikään päätähuimaava. Pysähdyimme kerran haukkaamaan jotain pientä ja wc- taukoa varten.

Vihdoin 14:45 saavuimme pääkaupunkiin, josta oletimme matkamme jatkuvan lähestulkoon suoraan.. venasimme 10min jollain sivukadulla, jonne meidät ohjattiin. Lava-auto saapui ja huusi ikkunasta “Hanoi”. Ok, se oli meidän kyyti. Hän ajoi meidät paikkaan X, pyysi viemään tavarat johonkin huoneeseen ja palaamaan samaan paikkaan 16:30. Asia kunnossa.

Kävimme hieman kävelyllä joen varrella, ostimme eväitä ja kävimme syömässä. Kello läheni sovittua aikaa ja palasimme pelipaikoille. (Olin jälleen kerran lisännyt maps.me:ehen kirjanmerkin, jolla varmasti löytäisimme takaisin merkittyyn X:ään).

Jokohan olisi aika hypätä bussiin ja suunnata rajan yli?

No ei nyt sentään. Again, lava-auto nro3 tältä päivältä saapui meidät noutamaan ja lähdimme ajelemaan Vientianen ruuhkiin, samalla muita matkustajia kyytiin ottaen hostelleista.

Kello läheni 18:00 ja bussin piti lähteä 17:00, emmekä olleet edes nähneet vielä kyseistä menopeliä.

Hieman yli 18:00 pääsimme vihdoin ruuhkista ja lava-auto vei meidät bussiasemalle. Siellä oli paikallisia huutamassa “HANOI, HANOI, HANOI”, joojoo tullaan, ei oo meidän vika että ollaan myöhässä.

Astuimme sisään bussiin. Oh god, onneksi vain 24h… työntekijä saattoi meidät viimeiseen riviin ja taisin siinä kohtaa sanoa Jonnelle “jes, kävikö näin hyvä säkä, että ollaan kaksin koko leveällä sängyllä!”. Sain vetää sanani takaisin melko nopeasti. Tuli ranskalaistyttö, ok meitä on kolme. Tuli englantilaispoika, ok meitä on neljä, alkaa olla ahdasta. Tuli ranskalaispoika ja meitä piti olla 5 takaosassa, jossa mahtui neljä ihmistä juuri tavaroineen makaamaan. Nostimme koko takaporukka mellakan pystyyn ja kieltäydyimme täysin viiden hengen majoituksesta. Hetken aikaa saimme vain kielteistä laon kieltä takaisin, emme luovuttaneet. Ranskalaispoika pääsi viereiselle riville omaan sänkyyn ja meitä jäi “vain” neljä takaosaan.

Parasta tietenkin se, että paikalliset maksavat paljon vähemmän kuin me, saavat itse valita parhaat paikkansa ja heille viedään meidän peitot ja tyynyt päältämme..

Kello löi 18:45, bussi vihdoin starttasi ja matka rajan yli sai alkaa. Ei hitto, meni 5min niin bussi jo pysähtyi huoltoasemalle WC:ssä käyntiä varten… juurihan siinä edellisellä asemalla oli wc, mutta no, hölmöjä ihmisiä.

Vihdoin matkaan!

Muutama tunti unta, pissapysähdys.

Muutama tunti ajoa, joku pysähdys, missä bussiin lastattiin ties mitä pusseja ja laatikoita.

Tunti lisää ajoa, ruokatauko. Oksennus meinaa lentää, kun ihmiset käy järkyttävissä vessoissa, pesee sen jälkeen kätensä ja jalkansa tiskialtaassa, astioiden päällä ja sen jälkeen vielä syövät. Kyllä jäi meillä ruuat väliin.

Söimme joitakin patukoita varmaan 15kpl/naama, hyvin täyttyi! Oli meillä pähkinöitä, banaaneja ja sipsejäkin!

Lisää unta. Kello lyö 2:00, bussi pysähtyy. Käytiin Jonnen kaa puskapissalla. Tajusimme olevamme rajalla. Rajahan aukesi vasta aamulla, niin ei muutakun nukkumaan, ihanan hiostavan patjan päälle, sammutettuun bussi, jossa ei paljon ilma kiertänyt.

Heräsin 6:30 kun työntekijä tuli huutelemaan “Passport stamp”. Herättelin kaikki meidän matkakaverit ja suuntasimme leimaamispisteeseen. Siinä ei kauaa mennyt. Jatkoimme 300m kävellen, Vietnamin puolelle. Uuteen passin leimaukseen ja viisumeiden tarkastukseen. (Meillä ei viisumeita ole, saamme olla 15pv ilman. Haemme jatkoja sitten paikanpäältä, lähetystöstä.) Siinä meni sellainen 1,5h. Istuttiin ja odotettiin ja jatkettiin samaa rataa. Kun vihdoin saimme passimme, kävelimme vielä 200m ja viimeiseen passintarkastukseen. Huhheijaa!

Bussin etuosasta otettu kuva.

Tuolla meitä olisi pitänyt 5 olla vierekkäin.😂 Kuvassa mukava Ranskalaistyttö!

Matka sai jatkua. Vietnamin puolella oli tiet paljon paremmassa kunnossa. Ei pompittu koko aikaa kattoa vasten tai pyöritty takana muiden päälle..

11:30 oli lounastauko. Sen jälkeen oli muutama wc tauko ja taas ajoa. Pari kertaa kerkesi miettimään, että eikö tämä milloinkaan lopu..

100km jäljellä, vielä jaksoi hymyillä!

Tuli tietenkin se aika, kun paikallisia jäi siellä sun täällä ja niiden tavaroita jätettiin ja kerättiin bussista. Alkoi tuntua jo mahdottomalta.

Mutta sitten kartta näytti 15 min jäljellä ja niin se olikin. VIHDOIN! Saavuimme bussiasemalle Hanoihin.

Bussiasemalta otimme 3 muun reissaajan kanssa taksin jaettavaksi. Pikkuautoon survoimme 5 ihmisen tavarat ja itsemme ja päälle vielä kuskin! Onneksi matkaa ei ollut kuin 5km jäljellä ja se taittui jo tosi helpolla!

Olipahan reissu, joka kesti loppujen lopuksi 34h! Mutta olisi se pahempikin voinut olla. Nyt olemme turvallisesti hostellilla ja voimme keskittyä taas tulevaan. Hyvää yötä!😘

-Linda💕