Matka Mekong- joella

Maanantaina 5.3 lähdimme kolmen päivän seikkailulle, suuntana Laos ja Luang Prabang! Varasimme retken paikallisesta matkatoimistosta. Matkan hinta oli n.55e/hlö ja se sisälsi aamupalan, lounaan, päivällisen, yhden hotelliyön, matkat autoilla, busseilla ja veneillä.

Aamu alkoi 9, kun mini-vani tuli noutamaan meidät hotellilta kyytiin. Ajelimme noin puoli tuntia, keräten matkalta muita matkustajia, eri majoituksista.

Kun kaikki oli kyydissä, ajelimme 3h ja saavuimme lounasravintolaan tauolle.

Jatkoimme automatkaa muutaman tunnin ja päädyimme kauniille, valkoiselle temppelille ja pidimme siellä puolen tunnin tauon. Emme käyneet sisällä vaan nautimme smoothiet paikallisen ravintolan terassilla.

Tästä matka jatkui vielä muutaman tunnin ajan Chiangkhongiin, joka olikin maanantain päätepysäkki. Siellä meitä odotti söpö majatalo, mielettömällä Mekong- jokinäkymällä. Joen toisella puolella näkyi jo Laos!

Lähdimme kävellen tutustumaan pieneen ja hiljaiseen Chiangkhongiin. Siellä ei ollut oikeastaan yhtään mitään. Ruokakauppa, muutama muu kauppa ja pienimuotoiset markkinat. Ketään ei näkynyt, ääniä ei kuulunut.

Illallinen oli katettu kello 18:30. Siellä oli koko matkakööri kokoontuneena, infotilaisuutta varten. Majatalon pitäjä kertoi meille hyvin tarkasti seuraavien päivien ohjelman, miten toimia ja milloin missäkin piti olla.

Koko majatalo oli positiivinen yllätys, huone parisängyllä, oma wc, illallinen runsas ja maukas ja paljon mukavia muita reppureissaajia, joiden kanssa oli mukava vaihtaa kuulumisia ja jutella menneistä ja tulevista reissusuunnitelmista.

Istuskelimme rauhakseen terassilla, joimme muutamat oluset ja katselimme kaunista maisemaa. Soittelimme muutamat puhelut Suomeen ja olimme vain. Nukkumaan menimme jo 21, oli sen verran väsy päivän matkaamisesta.

Aamu alkoi 7:30 aamupalalla ja viimeisillä tietopläjäyksillä, majatalon pitäjän puolesta. Hän tarkasti kaikkien passit ja maastapoistumiskortit, antoi lounaan mukaan ja toivotti hyvät matkat.

Kaikki tavarat ja itsemme lava-auton kyytiin ja matka rajalle sai alkaa.

Rajalla saimme leimat passeihimme, hyppäsimme bussin kyytiin, joka vei meidät joen yli, seuraavalle raja-asemalle. Siellä täytimme viisumihakemukset ja jonotimme viisumeita luukulle. No luukulla selvisi, että vuoden alusta oli Suomi tehnyt sopimuksen Laosin kanssa, että Suomen kansalaiset saavat olla vapaasti, ilman viisumia maassa 15 pv. Jes! Säästettiin 35e!

Ei muuta kuin seuraavaan passin leimaukseen ja bussilla satamaa kohti.

“Satamassa” oli halpa ravintola, josta sai pientä purtavaa ja juotavaa paikan päällä syötäväksi/juotavaksi tai mukaan otettavaksi. Söimme hyvät tonnikalaleivät ja joimme ihanan mango-banaani smoothien.

Oli aika siirtyä veneeseen. Tuo kuvassa näkyvä vihreä baatti oli meidän. Veneilyä oli tiedossa tuolla päivälle 6h ja seuraavalle 8h.

Veneeseen mahtuu 150 ihmistä, mutta täynnä se ei onneksi ollut. Oli hieman enemmän tilaa niin. Veneessä istuttiin vanhojen pakettiautojen penkeillä. Ihan mukavat pyllyn alla! Veneessä sai onneksi istua myös laidoilla tai seistä missä tykkäsi. Olisihan se ollut pitkä matka istua 6h kovalla penkillä paikoillaan..

Mikä onni sattuikaan matkallamme. Vene oli täynnä mukavia reppureissaajia joiden kanssa oli kiva jutella. Ainut miinus oli kymmenen hengen reissaaja porukka takanamme, kaatokännissä, äänenvoimakkuus myös sen mukainen.. tanssi ja laulu kulki, samaa vauhtia, kuin mitä viina virtasi. Melko nopeasti siis! Eikä siinä, onhan se kiva kun ihmisillä on hauskaa, mutta kun itse selvinpäin matkustaa, oli desibelit melko lujat. Kyllähän he meille vodkaa tarjosi, mutta eipä maittanut silloin. Ehkä olisi pitänyt ottaa! Eniten säälitti kuitenkin vanhemmat ihmiset ja paikalliset, jotka todella ihmettelivät touhua. Onneksi kovaäänisin tyttö sammui “jo” kolmen tunnin veneilyn jälkeen, niin äänentaso laski ehkä inasen!

Mekong joen varrella näkyi lehmiä, vuohia, kanoja, paikallisia, hienoja kivimuodostelmia, mutta paljon roskiakin. Vuoretkin näkyivät kaukaisuudesta kauniisti.

En tiedä miten onnistuin kaiken sen melun keskellä, mutta sain nukuttua päikkärit.

Kello läheni 18 ja aurinko alkoi laskea. Olimme melkein perillä Pakbengissä.

Meitä oli satamassa hostellityöntekijät vastassa. Heitimme tavaramme ja itsemme lava-auton kyytiin ja ajoimme vajaan kilometrin, hostelliimme Done Vila Sah:iin.

Siellä oli pieni vaatimaton huone, mutta aivan kelpo yhdeksi yöksi. Tilasimme valmiiksi seuraavaa päivää varten aamupalan siellä syötäväksi ja lounaan mukaamme napattavaksi.

Lähdimme tutustumaan pikkukylään. Pakbengissä ei paljoa nähtävää ollut, ainakaan pimeällä. Menimme Hive baariin, ja liityimme muiden reppureissaajien seuraan iltaa viettämään.

Söimme hyvin ja joimme paikalliset oluet, jonka jälkeen lähdimme nukkumaan.

Matkan kolmas päivä keskiviikko, alkoi aamupalalla 7:15. Söimme ja hengailimme hetken, jonka jälkeen sama lava-auto, kuin mikä edellisenäkin päivänä oli, tuli hakemaan meidät kyytiin ja vei satamaan.

Oli aika hypätä vielä kahdeksaksi tunniksi veneen kyytiin ja ajella Luang Prabangiin. Aamu oli tosi kaunis, vaikkakin hieman kylmä (20 astetta) ja kostea.

Naapuri veneessä oli hauska kiekuva kukko orrella herättämässä meitä matkaajia kauniilla kiekaisuillaan.. myös meidän vene oli lastattu 10 laatikolla pieniä tipuja. En edes halunnut tietää, mihin ne oli matkalla.

Liikkeelle lähtö ei sujunut kuin rasvattu.. jäimme kiinni viereiseen veneeseen. Oli melko hauska tilanne, kun 10 paikallista huutaa toisilleen ohjeita, veneistä, rannasta ja ties mistä. Ei onneksi mennyt kuin muutama minuutti ja pääsimme matkaan!

Matkalla maisemat oli melko samanlaiset, kuin mitä edellisenäkin päivänä.

Pysähdyimme molempina päivinä muutamilla laitureilla tiputtamassa tai ottamassa paikallisia kyytiin.

Alkumatka oli hiljainen, saimme jopa nukuttua, muutamaankin eri otteeseen. Iltapäivästä meno alkoi hieman kiihtyä laivan takaosassa, samojen ihmisten toimesta kuin edellisenäkin päivänä. Meno pysyi kuitenkin siedettävänä koko matkan ajan. Huh!

Pysähdyimme muutamassa paikallisessa satamassa, jossa oli ihania lapsia meille vilkuttamassa. Voi sitä ilon onnen määrää, kun veneestämme muut matkailijat heittivät lapsille sipsipusseja ja pähkinäpusseja. Niistä riitti varmasti iloa ja kerrottavaa pidemmäksi aikaa.

Aurinko alkoi laskea. Tiesi jälleen sitä, että perillä olisimme ihan pian.

Saavuimme vihdoin Luang Prabangiin. Jo oli aikakin. Alkoi pikkuhiljaa puuduttamaan pitkä retki.

Kipusimme rinteen ylös ja siellä hyppäsimme tuktukin kyytiin, jolla hurautimme viimeiset 10km keskustaan. Pääsimme turvallisesti perille Pakam Guesthouseen, joka tuli olemaan majoituksemme seuraavat kolme yötä.

Kolme päivää oli pitkä aika, mutta tahti oli sopivan rento. Matkaa ei ollut Chiangkhongista kuin parisataa kilometriä, mutta vene oli nimeltään slowboat ja nimi kuvasti täydellisesti tahtia, jota etenimme!

-Linda💕