Luang Prabang

Luang Prabangissa majoituimme majatalo Pakam:issa. Oikein suloinen talo, yhdeksällä huoneella varustettuna, todella hyvällä sijainnilla. Huoneessamme oli tuuletin ja wc. Eipä sitä enää muuta kaipaa, juuri sopiva kombo! Majatalon kustansi meiltä 7e/yö/hlö.

Lähdimme tutustumaan kylään ja päädyimme syömään läheiselle torille. Torilla oli paljon ruokakojuja ja päädyimmekin syömään siellä joka päivä, aamupalan, lounaan ja päivällisen.. ei jouduttu kertaakaan pettymään. Annosten hinnat oli luokkaa 3e, sisältäen täyttävän ruuan ja tuoreista hedelmistä tehdyn smoothien.

Ruuan jälkeen oli aika pyörähtää torilla ja käydä paikallisessa hieronnassa. Hyvä oli sekin. Melko samanlainen kuin Thai- hieronta, mutta jotain spessua Laos tyyliä oli mukaan laitettu!

Iltapalaksi söimme vielä banaanilätyt ja käppäilimme Mekong- joenvartta majataloomme.

Aamu alkoi pienellä kävelyllä, aamu torin halki, keskustaan. Söimme euron leivät ja smoothiet. Tuona aamuna oli minulla oikein paha olo. Epäilin sen johtuvan malarialääkkeestä, jonka olin aiemmin ottanut, tyhjään vatsaan. Ruuan myötä olo onneksi parani ja lähdimme muutaman kilometrin päähän käppäilemään uima-altaalle.

Luang Prabangissa on yksi ainut yleinen allas. La Pistoche. Sen on ranskalaisten omistuksessa. Sisään maksoi 3e ja aikaa sai altaalla viettää niin kauan kuin halusi. Siellä olisi ollut mahdollisuus syödäkin, mutta eurooppalainen ruokalista ei houkutellut. Lisäksi kansainvälisenä naistenpäivänä on paikallisilla vapaapäivä, joten jo puolen päivän aikoihin, oli koko uimala täynnä perheitä ja etenkin lapsia.

Kävelimme pari kilsaa takaisin keskustaan ja kävimme kantis paikassa syömässä. Riisiä on tullut syötyä jo monen vuoden edestä, mutta eipä se ainakaan vielä pahemmin töki! Vaihtaa vain muut täytteet tarpeeksi useasti, niin aina maistuu hyvältä.

Paikalliset munkit korjasivat temppeliä. Kaikki hommat tehdään käsin, ilman mitään ihmeellisiä työkaluja. Sisukkaita kavereita! Ja näin oli joka paikassa muuallakin, tietyömailla, talon rakennusprojekteissa yms.

Työnteosta puheen ollen. Luang Prabangissa näkyi todella paljon perheen merkitys. Koko perhe ellei koko suku oli aina yhdessä kojussa töissä ja kaikki tekivät osansa. Pienet lapset pyytelivät syömään ja auttoivat ruuanlaitossa, sekä siistimisessä.

“The love of a family is life’s greatest blessing”.

Iltapäivästä kiipesimme Mount Phousi kukkulalle/vuorelle. Siellä oli ylhäällä temppeli ja kauniit maisemat. Kerkesimme olemaan huipulla 5min, jonka jälkeen alkoi ukkonen ja kaatosade. Ei muutakun juoksujalkaa takaisin majatalolle ja kuivaa vaatetta päälle!

Mikäs olikaan parempi tapa odottaa sateen lakkaamista, kuin käydä hieronnassa.. Laosissa ei ole seksiturismi näkynyt niin paljon, kuin mitä esim. Thaimaassa. Mutta hierontapaikan kyltin mukaan, sitä saattoi joissakin paikoissa kuitenkin olla. Me tyydyimme siis pelkkään hierontaan..Vitsivitsi!

Iltapalaa taas iltatorilta ja unta kaaliin! Illalla minulle iski ihan jäätävä päänsärky.. johtuiko auringonpistoksesta vai jostain muusta, siitä ei tietoa ole. Mutta heti kun nukahdin niin helpotti ja herätessä ei ollut enää mitään särkyä onneksi.

Perjantai oli ensimmäinen sadepäivä, koko reissun aikana (jos Taipeita ei lasketa).

Aamutorilla oli jo tuttuun tapaan hulina käynnissä. Siellä oli myynnissä vaikka ja mitä. Hyvännäköisiä kaloja ja äyriäisiä, vihanneksia, hedelmiä, kahvipapuja, teepuruja… mutta sitten löytyi myös oksettavan näköisiä “kananvarpaita”, grillattuja ja kuivattuja rottia, ties minkä eläimen sisäelimiä ja mielenkiintoisen näköisiä makkaroita. Uskotteko, että jälkimmäiset jäi ostamatta?

Aamupalan jälkeen meidän oli tarkoitus vuokrata skootteri. Huonon sään vuoksi päädyimme kuitenkin ehkä mukavampaan tuktukiin ja ajelimme noin 30km Kueng Si vesiputouksille.

Vesiputoukset oli mahtavat. Ne olivat hienoimmat tähän mennessä nähneemme putoukset. Ja vaikka olikin sateinen päivä, katseltavaa ja ihasteltavaa riitti. Uskaltauduin uimassa käymään. Vesi oli viileää, mutta raikasti mukavasti. Muutama muu turisti siinä kysyi että miten uskallan, mutta kun kuulivat että asumme Suomessa, ymmärrys uimista kohtaan oli jo täysi 10! Mistä johtunee..

Vesiputousten vieressä oli karhujen “orpokoti”. Niitä temmelsi usealla aidatulla alueella monia kymmeniä. Oli muuten äärimmäisen ketteriä kaiffareita, kiipesivät sinne ja tänne, ihan tuosta noin vaan.

Iltapäivästä sade hellitti vihdoin. Lähdimme lenkkeilemään ja katsastamaan Luang Prabangin eteläosaa.

Löysimme paikallisten markkinat, jotka oli valtavat. Myynnissä oli jälleen kaikkea mahdollista; vaatteita, kenkiä, ruokaa, mausteita, kosmetiikkaa…

Seuraavaksi löysimme ihmeen. Ruokakauppa. Siis oikeesti, kunnon iso kauppa, jossa oli valot, kylmäkaapit, halvat hinnat, kaikkea mahdollista tarjolla. Ykköslöytö oli euron viskipullo. Saapi nähdä uskaltaako ikinä  maistaa, mutta tulipahan ostettua.

Teimme pienet ostokset ja jatkoimme matkaamme.

Ilta alkoi pienentyä. Käppäilimme Mekong-joen vartta takaisin majataloon. Ihanan rauhallista, hyviä tuoksuja (ja välillä huonojakin), tunnelmallisia valoja..

Iltamme päättyi taas lähistön viikonloppu markkinoille. Markkinat vaan on niin ihania ja tunnelmallisia, että niihin päätyy aina uudelleen ja uudelleen. Ja siellä söimme. Taas. Mutta jälleen kerran, eri kojussa.

Menimme ajoissa nukkumaan, kun lauantai aamuna oli 6:00 lähtö Vang Viengiin!

-Linda 💕